Neptune Formula Rent Skrov, Rent Hav, Rent Samvete

Vapaasta meren pinnasta on pulaa ja merelliset organismit etsivät jatkuvasti uusia paikkoja joihin ne voisivat kiinnittyä ja kehittyä siinä. Kilpailevia organismeja on suunnilleen 2 500. Erilaiset pinnat kuten veneiden rungot, öljynporauslautat, pumppausasemat ja muu merellinen varustus ovat erittäin houkuttelevia kasvualustoja näille organismeille. Tätä kasvustoa kutsutaan marin foulingiksi.

Se on luonnollinen prosessi, joka alkaa heti kun pinta tulee kosketuksiin meriveden kanssa. Yksisoluiset eliöt ovat onnistuneet kiinnittymään melko kattavasti. Tämän tuntee kädellä koskiessa pinnan liukkautena ja limaisuutena. Myöhemmin tulevat muut organismit. Tavallisimpia ovat merirokko, simpukat ja leväkasvit.

Lisää vastustusta

Pohjakasvillisus on suuri ongelma merenkululle. Kasvusto lisää vedenvastusta, hidastaa vauhtia ja lisää täten polttoaineen kulutusta. Veneenomistajan kasvavien kustannusten lisäksi tämä on lisääntyvien päästöjen myötä haitallista myös luonnolle.

Foulingin estämiseksi veneen pohja maalataan pohjamaalilla. 1950-luvulle asti käytettiin enimmäkseen lyijymassaa, joka sisälsi muun muassa kuparioksidia, elohopeaa, arsenikkia ja DDT:tä. Tällaiset myrkkymaalit ovat erittäin myrkyllisiä. 1960-luvulla tuli uusia erilaisia myrkyllisiä osia sisältäviä maaleja joilla piti olla pidempi vaikutusaika eikä veneitä tarvitsisi enää maalata joka vuosi.

1970-luvulla esiteltiin itsekiillottuvat SPC-värit, Self Polishing Copolymer. Ensimmäiset SPC-maalit sisälsivät arsenikkia, joka myöhemmin korvattiin tinalla ja kuparilla. Tinamaalit ovat nykyään kiellettyjä. Kuparimaalien ympäristövaikutukset ovat ristiriitaisia. Itämeren alueella kupari on kielletty ja korvattu sinkkioksidilla, joka on raskasmetalli. Sinkkioksidi on tehoaineena markkinoilla nykyään olevissa niin sanotuissa Eko-maaleissa. Sinkkioksidin käyttöä ei toistaiseksi ole rajoitettu, vaikka sillä on osoitettu olevan negatiivisia vaikutuksia vedessä eläviin organismeihin.